it's a kind of magic

Mun asiat on pikkuhiljaa alkanu selviytyy. Elämä alkaa muodostuu, mä alan olla onnellinen.

Vanhat kaverit on taas kuvioissa, osaan jopa ikävöidä niitä ilman et tunnen kamalaa syyllisyydentunnetta, koska mä pidän niihin nyt yhteyttä. Mutsinki kanssa ehkä pikkuhiljaa alkaa asiat selviytymään. Ehkä. Pikkuhiljaa. Toivottavasti.

i want it all and i want it now

Mun viikko on ollu aika mahtava, mä oon joka ilta viettäny Littoisissa aikaa, pelannu Aarnin ja muiden poikien kans CTR:rää. Tänäänki sama juttu ja katottiin viel kauhuleffaki siihen päälle. Toi pikkuporukka on kyl ihan mahtavin, seura jossa on oikeesti semmone fiilis et mä en oo vaa se random kakara jota kukaan ei kestä, mut mä en oo myöskää se keskushenkilö jota kaikki seuraa ja uskoo. On semmone tasavertanen fiilis ja sitä mä kaipaanki, noi ääripäät on meinaa ihan perseest.

Tiistaina tulee sitte se virallinen tieto et miten äiti voi. Vantaan jälkihuolto lupas käydä tsekkaamas. Saa nähä nyt..

i always knew it would come to this

Mä nyt tulin vaan postailemaan ihan sen takia että ei jää taas unohtumaan vaan jää vähän tavaks. Ihan outoo ku ennen jakso valvoo kamalii aikoi, olla sosiaalinen, olla koneella ja hoitaa koulu. Eikä väsyttäny. Nykyää ei jaksa valvoo, haluis vaa olla himas, konekaa ei kiinnosta ja koulunhoitamine on vähä niin ja näin. Ja väsyttää ihan perkeleesti. Epäilen et oon tullu vanhaks.

Ei mulla muuta, mä meen sinne nukkumaan nyt.

Ps. Enää huominen, niin tulee perjantai ! :) Ei sillä ettenkö muina viikonpäivinä osais elää mut sillon vaa saa nukkua enemmän. Siinä on vaa se et porukat painostaa mua menemään koko ajan johonkin, Toijalaan, Raumalle, Vantaalle, jne. mutku mua ei vaan nyt kiinnostais. Joskus haluis olla vaa ihan rauhassa.

lose another day here, lose another year here, i'm with you

uhm... hei viimepostauksest on vaan 4 kuukautta ja kaks päivää !! propsei et näinki usein tääl käyn..

Tosiaan, asiat on muuttunu päälaelleen kaiken teidän viimekslukeman jälkeen. Nickystä, josta kerroin jonkun verran, tuli sillai *humps* mun yks parhaimmista ystävistä. Seonparas.

Kaikki muukin on muuttunu. Mä seurustelen. Kahen viikon päästä tulee kaks kuukautta täyteen. Se tarina onki sit vähän monimutkasempi. Tosiaan täst herrasta tykkäsin ehkä ekana päivänä kun sen tapasin, mut se seurusteli ja mulla oli sit se yks jätkä siinä ja näin. En mä tiedä mitä mun päässä liikku mut niin vaan tapahtu. Enkä mä kertonu asiasta kenellekään, ikinä. Puoli vuotta mä pidin turpani kiinni. Siinä ajassa meistä ehti tulla tosi hyvätki kaverit, kai se oli mulle semmone bff, - ja on se vieläki. Mut sitte, se eros, ja sen jälkeen mä uskalsin olla sen kans enemmänki tekemisissä. Mitä enemmän me liikuttiin yhdessä, sitä enemmän mä vaan tykkäsin ja kyllä se sen huomas. Oltiin me Virossaki, sen mutsin kanssa kolme päivää. Sitä ennen mä olin auttanu sitä muutossa. Oiskohan ollu viikko sen Vironreissun jälkeen, ku mä päätin et vittu kaikki tai ei mitään, ja kerroin sille tykkääväni siitä. 28.7.

Kaikenlaista meki ollaan yhessä käyty läpi, seurustellessa ja sitä ennenki. Ei mitään keskenäisii katastrofeja mut kaikkee muuta sit kyl.

Myös tosta kaveriporukasta. Enää se ei oo semmone juttu mikä mietityttää et "kuulunkohan mä siihen oikeesti", vaan se on ihan itsestäänselvyys, etenki nyt ku sielt on korostunu ne rakkaimmat ihmiset. Varsinki nyt ku tuntuu et toi porukka on hajoomassa, niin enemmän mä ajattelen sitä et mitä vittuu seuraavaks täs porukas tapahtuu, ku sitä et kukakohan on hyvä tyyppi, ketäköhän kiinnostaa mun seura jne.

Mitäköhän muuta täs olis muuttunut... Hmm. Koulu luistaa samaan malliin ku ennen, Kaisan kans mä varmaan vietän eniten aikaa siellä, kuten viimevuodenpuolikkaallakin.

Tää viikko meni nopeesti, tuntuu että vastahan oli maanantai. Tää päivä meni jotenki randomisti, ensin täydellistä tylsistymistä ja vittuuntumista, sit yhtäkkiä lähettiin autoilemaan ja leffaan (-leffan nimen sain tietää vasta lippuja ostaessa). Autossa saadun kohtauksen seurauksena oli ilo huomata et musta jaksetaan tälläsenäkin idioottina pitää huolta. Huomenna olis tarkotus mennä Nickylle, ihan vaan iltaa viettämään ja chillailemaan. Sen jälkeen Auraan yöks, poikaystäväni isän, äidin ja veljen käskystä. Sil on jotenki vaan niin random perhe, mut toisaalta niin ihana. Mulleki kelpais.

Multa vähän loppui nyt kirjoittamisideat tähän, ehkä mä innostun kirjottamaan jotain lisää kunhan täs nyt jotain ees tapahtuis. Mitään teiniblogipostailua mä en halua harrastaa, tyylillä "oli tänää kiva päivä tyttöjen kans, katottiin leffaa ja syötiin karkkii!!!" ja sit perässä 10349948403 teinipeilikuvaa tyttöjen kanssa ja kuvia niistä ruuista että kaikki varmasti näkee millast on ollu. Ei niin kuin millään pahalla näille ihmisille !

Ainiin, se varmaan kannattais vielä kertoo että mä en oo enää väleissä äitini kanssa. Kaikki romahti kesälomalla Unkarinmatkalla ku tein 110 euron laskun riidellessä äidin kanssa puhelimessa ja angstatessa sitä ei-vielä-silloiselle-poikaystävälleni ja sossulleni. Sen riitelyn jälkeen me ei enää pystytty puhua mistään raivoamatta toisillemme. Sen jälkeen ku se sanoi et musta tulee narkkari (sen takia et mul on lääkärinmääräämät unihormonit.......), oon yhtä paska kun mun kaverit (se ei oo tavannu mun kavereita) ja se päätti mihin kouluun mä meen, mä laitoin välit poikki. Ei tollasta kestä kukaan omalta äidiltään, varsinki ku se taitaa ryypätä taas.

Seeya, babes.