Mä muistan ku se kissa katos. Se vaan katos, ja pari päivää jälkeen mä tajusin et sitä ei enää ollu näkyny, kysyin mutsilta ja se kerto totuuden. Mä tiedän et mun kiintymys kissoja kohtaan on ihan hassua, enkä mä tajua sitä oikeen itekään. Silti, mä en oikeesti vaan haluu, et sellaselle pienelle, ku kissalle, tehdään jotain pahaa.
Noita juttuja äidistä ja isästä mä en halua alkaa selittää taas. Koska ensinnäkin, kaikki on ne kuullu jo, ja toiseks, nyt on yö, ja mun pitäis päästä nukkumaankin joskus.
Yöt on hassua aikaa. Pimeä luo mulle turvallisuutta ku mä olen täällä omassa pienessä luukussani, mut heti kun mä astun täältä ulos, tuntuu et möröt hyppää heti jostain kulman takaa. Vessastaki ku yöllä tuun, yritän vaan päästä huoneeseeni mahdollisimman nopeasti ja sulkee oven. En osaa selittää mut no, mä oon kummallinen.
Täs lähiaikoina mulla on ollu semmone aihe esillä ku oma elämä ja minä. Siihen liittyy paljon. Oon tajunnu olevani oman elämäni sketsihahmo. Sillä tarkotan sitä, kun mä tykkään saada ihmiset nauramaan. Ei sillä tavalla, että tekisin nyt _ihan_ mitä vaan saadakseni ihmiset nauramaan. Mut tykkään olla draama. Ei, ei sillä tavalla et haluan aiheuttaa draamaa ja ihmissuhdekohuja, ei. Vaan... Emmä osaa selittää. Kaikki jotka mut on nähnyt, tietää mitä mä tarkotan. Mä rakastan näyttelemistä ja tykkään dramatisoida käytöstäni, mut sillä tavalla et kaikki ymmärtää etten oo tosissani. Se on mun tapa käyttäytyä, ja jos saan sillä tavalla ihmiset nauramaan, mä innostun lisää ja mulle tulee parempi olo. Toivottavasti te jotka tätä ikinä lukeekaan, saatte selvää näistä lauserakenteista. Mä tosiaan oon älyttömän väsynyt, kun en vieläkään osaa nukkua.
Tohon edelliseen vielä jatkan, mulle on sanottu (mm. tänään) että mussa on enemmän asennetta kun pienessä kylässä. Ja multa on kysytty ooksmä oikeesti harkinnu joskus näyttelijän uraa. Viikonloppuna mua sanottiin luovaks, (okei vähän sivulauseessa mut kumminkin) ja myös ihmiseks, joka pärjää missä tahansa sosiaalisessa tilanteissa. Onko noi totta ? Tai siis, mä oon aina halunnut olla itsevarma ja semmonen ihminen joka muistetaan asenteesta ja siitä että se on mitä on. Ja mä tosiaan rakastan näyttelemistä, ja vielä joskus kun mä luulin että musta olis siihen, harkitsin ihan vakavasti alalle ryhtymistä. Ja toi luova, oonko mä? Tuntuu että mä vaan kopioin muita, vaik kyllä mä aina oon pienestä asti yrittäny olla niinku muut, mut se kopioiminen on aina epäonnistunut ja musta on tullut semmonen... Omalaatuinen tai jotain..? Musta ittestäni tuntuu et mä en pärjää missään sosiaalisessa, et oon "nolo" ja semmonen et kaikkien tekee mieli mielessään sanoa että "Elli hei.... Nyt meni yli, mene pois". Menenkö mä usein yli? Pitäiskö mun vaan pysyä poissa?
Mä oon myös miettiny tänä yönä, tai iltana, whatever, rakkautta. Mitä vittua se on, miksi se on, miten se on ja missä se on ? Kyllä mä sitä itse tunnen, mut haluan oppii tuntee tunteeni, kaiken muun mä jo melkeinpä taidan paitsi vihan ja rakkauden. Ne on vaikeimmat ja ne kävelee käsi kädessä. Koska ilman rakkauttahan ei välittäis tarpeeks vihatakseen, right ?
Yks mietelauseista mun seinällä on "Etsi kysymyksiä, älä vastauksia". Sitä mä taisin taas tehdä.
Must tuntuu et seki aina ärsyttää kaikkia jossain määrin, kun mä olen ikuisessa kyselyiässä. Mä en oikeen koskaan jaksa tai viitsi tai edes tajua hävetä kysyä jotain. Koska miks ja miten kaikki tietäis kaiken, jos kysymises olis yhtään mitään väärää?
Minästä tuli myös mieleen ulkonäkö. Anskin pitäis leikata mun hiukset, mut ei siitä oo oikeen tullu mitään. Sivusiili on taas lyhyissä mitoissa, kiitos Aran. Tänään mä heilusin peilin edessä kuten lähes joka ilta (se on vaan semmonen tapa....). Mä katoin peiliin ihan tarkasti ja kelasin et hei, oonko mä laihtunut? Sit mä aloin taas miettimään vähän mun ruokavaliotani, joten en ihmettelis. Mä syön aamupalaks jotain pientä, ku ei aamulla mikään mee alas. Koulussa mä syön jos syön, se vähä riippuu. Sit mä meen himaan, syön muutaman mandariinin, lähen keskustaan, tuun kotiin ihan illalla ja syön taas pari mandariinia. Silti mä en ikinä oo nälkänen ja mä jaksan tosi hyvin, vaikka ne yöunet tuntuu jäävän nykyään niihin määriin, mitä mä nukuin silloin pahimpina aikoina. 2-6 tuntia. Toivottavasti tää ei nyt kauheen kauaa jatku näin.
Mut ennen ku nää Ellin yölliset ajatukset pitkittyy niin pitkiks ettei niit jaksa lukee kukaan, mä lopetan tähän. Hyvää yötä.
Ps. Grissomin parta on harmaantunut. :c
